Aivojemme tunteet eivät toimi niin kuin aiemmin luulimme

2 min lukuaikaa

Aivot eivät käsittele tunteita niin kuin aiemmin oletimme

Tunteiden itse voidaan olettaa olevan tärkeämpiä kuin aistimme, joita käytämme niiden havainnoimiseen.

Katya Kovarzh kautta Shutterstock

Katya Kovarzh kautta Shutterstock

Kymmenien vuosien ajan tieteilijät uskoivat, että aivot käsittelevät aistitietoa kasvoilta ja ääniltä erillisissä alueissa ihmisten tunteiden lukemiseksi. Uudet tutkimukset kuitenkin osoittavat vastoin tätä: Tunteellisen kasvon näkeminen aktivoi aivojen äänenkäsittelykeskukset, ja päinvastoin.

Arjantäällä näemme ‘vain surullisen kasvon'”, tutkimuksen johtokirjoittaja ja Ghentin yliopiston (Belgia) kognitiivisen -alanin tohtorin jälkeinen tutkija Stefania Mattioni selittää. “Normaalitilanteessa kuulemme myös itkevän ihmisen äänen. Siksi aivo on rakentunut vuorovaikutukseen näiden monimutkaisten aistikehitysten kanssa.

Tutkimuksessa Mattionin tiimi toisti 24 osallistujan magneettiresonanssikuvaukseen (MRI) kytketyille näyttäjille heijastamalla erilaisia tunteita, kuten iloa, vastenmielisyyttä ja pelkoa. Jotkin leikkeistä sisälsivät näyttäjien sekä kasvonilmeet että äänen, kun taas toiset sisälsivät vain videota tai ääntä.

Vain ääntä sisältävät klipit aktivoivat ne aivojen alueet, jotka tunnetaan kasvojen käsittelystä; vain videoa sisältävät klipit aktivoivat puolestaan äänten käsittelystä vastaavat aivojen alueet. Mattionin mukaan jokainen tunne aktivoi kasvojen ja äänten käsittelystä vastaavia aivojen alueita samalla tavalla riippumatta siitä, esitetäänkö se visuaalisesti vai audiotielisti. Tämä kyky voi auttaa aivoja ymmärtämään tilanteita, joissa henkilöä ei näe, mutta hänen äänensä kuullaan—kuten puhuessa puhelimessa—tai päinvastoin.

”Näissä alueissa näkyy ohjaavan enemmän tunteet kuin aistillinen modus,” Mattioni sanoo.

Mattionin tiimi löysi myös, että aivojen reaktiot eroavat silloin kun ihminen näkee ja kuulee toisen ihmisen puhuvan. “Aivot eivät vain yksinkertaisesti laske kahta lähtötietoa yhteen,” selittää Stefania Benetti, joka on psykologian ja kognitiivisen tieteen apulaisprofessori Trenton yliopistossa Italiassa eikä osallistunut tutkimukseen. “Tunteiden tunnistaminen näyttää liittyvän monisensoriseen verkostoon, joka yhdistää sen, mitä näemme ja kuulemme.”

”Evoluutio- ja käyttäytymistieteellisesti katsoen näön ja kuuloon yhdistäminen tarjoaa suuren edun,” sanoo Benetti. ”Se vähentää epävarmuutta ja mahdollistaa tunteiden tunnistamisen nopeammin ja tarkemmin, erityisesti meluisissa tai monimutkaisissa ympäristöissä.”

Nämä tulokset voivat auttaa tulevaisuudessa kehittämään puutteellisia sosiaalisia viitteitä kohtaaville ihmisille suunnattuja interventioita. Ne tukevat myös aiempia aivojen plastisuutta koskevia tutkimuksia, jotka osoittavat, että kuurojen varhaislapsuuden aikana henkilöiden ääniä valikoidut alueet mukautuvat kasvojen ilmeiden käsittelyyn. Benettin mukaan sokeilla ihmisillä taas kasvoja valikoidut alueet mukautuvat puheellisten ilmeiden käsittelyyn. Benetti kertoo, että nämä alueet pystyvät mukautumaan näissä muodoissa, koska niiden perus tarkoitus ei ole yhden aistin vaan tunteiden käsittely.

Tutkimus julkaistiin Journal of Neuroscience -lehdessä.

Vastuutoimittaja, Scientific American